No nyt on otettava itseään niskasta kiinni. Painoindeksi hipoo taivaita ja olokin on sen mukainen. Pelottaa ajatus siitä että terveys ei kestä tätä painoa. Nyt flunssaisena pelkään jälkitautia, tunnustelen miltä sydän tuntuu, lyökö se liian nopeasti? Ihan järjetöntä. Sydän parka kun jo normaali tilassa joutuu tekemään kovasti töitä tämän ylipainon takia.

Miksi sitä pitääkin olla niin tyhmä, jääräpäinen ja lepsu herkkujen suhteen ettei saa ollenkaan kohtuutta ruoan määrään. Ei vaikka järki sanoo ettei pitäisi syödä niin aina kädet jostain kumman syystä ottavat naposteltavan naposteltavan jälkeen.

Tämä päätös on sellainen että sen olen tehnyt monesti aiemminkin, joskus olen laihtunut ja sitten taas koko homma kuivunut kasaan ja paino tullut takaisin.

Ensimmäinen askel: Merkkaan _kaikki_ syömäni ruoat.

Toinen askel: Karsin turhat välipalat ja naposteltavat ynnä muut pikkuherkut joitten syöminen on turhaa.

Kolmas askel: Helpotan toista askelta sillä etten osta mitään herkkuja kaupasta.

Neljäs askel (kunhan flunssa on selätetty): Kuntoilu!

Keväällä tarkoituksena pyöräillä töihin 7,5 km suuntaansa. Jos 2-3 kertaa viikossa polkisi töihin luulisi sillä olevan jo jonkunlainen vaikutus.

Pitäisi kaiketi mennä vaa'an kautta niin että näkisi kuinka kauheasta lähtökohdasta lähden, mutta en välttämättä haluaisi. No ehkä huomenna aamulla uskaltaudun vaa'allekin. Eihän sen numeron näkeminen sitä tosiasiaa muuta että läski oon.